Heinolan pitäjän kirkonmäellä tungeksi kansaa pakkasaamuna vuonna 1853. Ensimmäistä kertaa miespolveen Suomessa oli pystytetty mestauslava. Vaaleatukkainen 26-vuotias mies ojensi kaulaansa pölkylle, ja pyöveli kohotti kirveensä. Mies oli lukutaidoton renki Juhani Adaminpoika, joka oli murhannut 12 ihmistä - enemmän kuin kukaan aiempi tai myöhempi suomalainen rikollinen.

Suomen ainoa sarjamurhaaja kertoo kerjäläispojasta, josta varttui irtolainen ja varas. Juhani päätyi päähänpistosta vankikarkuriksi ja jatkoi uraansa ryöstömurhaamalla keski-ikäisen pariskunnan muutaman kolikon takia - ja sitten neljä lähisukulaistaan.

Juhani Adaminpoika eli 1800-luvun Suomessa, missä rikollisuus versoi yhteiskunnan eriarvoisuudesta. Rutiköyhissä mökeissä Juhania syötettiin ja juotettiin kuin sankaria, mutta virkavalta ja vauraat maalaiset toimivat tarmokkaasti. Juhani jäi kiinni, koska harvaanastutussa maassa häneltä puuttui modernien sarjamurhaajien luontevin turva: suurkaupunkien ihmisvilinä.

Yleisön pettymykseksi pyöveli pysäytti kirveensä tuuman päähän Juhanin kaulasta, koska keisari Nikolai I perui teloituksen viime hetkellä. Mestaustuomio muuttui elinkautiseksi Viaporin linnoituksen metrin levyisessä kolossa, johon Juhani »muurattiin elävältä».

FT Teemu Keskisarja luo kirjassaan kiinnostavan näkökulman niin sarjamurhaajien mentaalihistoriaan kuin Suomen menneisyyteen.